Konnevesi

Minulle avautui mahdollisuus taimenen kalastukseen kaverini Janne Niinimaan soitettua ja ilmoitettua hänen tulevan kalastamaan melkein meikäläisen ”kesämökkivesilleni”. Jannen ohjelmassa oli tulla kalaan Siikakoskelle, arktisten vesien jaksoon, joka tehtäisiin Rautalammin reitin taimenten kalastuksesta.

No tietenkin kalakaveruutemme alettua joskus 2000 luvun alussa, rohkeasti kysäisin, olisiko siellä tilaa myös allekirjoittaneen heilutella perhovapaa.

Muutamien viestien jälkeen Janne ilmoitti sen olevan mahdollista.

No, siitä se homma lähti etenemään. Edellisestä taimen kalastusreissustani oli kulunut noin 25 vuotta.

Viime vuodet minulla on mennyt joskus liiankin uutterasti lohenkalastuksessa Tenolla sekä Sinimarliineja ja muita valtamerikaloja jahdatessa lämpöisissä vesissä ympäri palloa.

Aloin muistella miten taimenia pitää kalastaa, mutta 25 vuotta on pitkä aika. Eli ei mitään käsitystä millaisia perhoja. Okei, kaikki asiat ovat helppoja, kun on kavereita keneltä kysyä neuvoja.

Edellinen taimen reissuni oli Rautalammilla Hännisen Karin vieraana Tyyrinvirralla. Karilta tuli huippu neuvot ja mikä kaikkein parasta, hän antoi oman perhorasiansa minun käyttöön. Omat kun oli piiloutunut jonnekin. Ehkä joku päivä ne ilmestyy näkösälle. Jouduin kuitenkin ennen kalastuksen aloittamista soittamaan Karille ja kysymään saanko tehdä perhoista väkäsettömiä. Lupa tuli ja samalla helpotuksen huokaus.

Maanantaina matkaan ja nokka kohti Konnevettä ja kalakohteena Kellankoski. Juhani antoi ajo-ohjeet puhelimitse. Tutustuimme hetken rannalta koskeen ja sitten onki käteen ja töihin. Pikku paikan arpomisen jälkeen sovimme Jannen menevän kosken yläosaan ja minä suunnistin alas. Muutama koeheitto voimalaitoksen kohdalta heittolaiturilta osoitti perhon vielä osaavan lentää veteen. Käppäilin alas vajaa 100 metriä ja aloitin kalastuksen. Kohta vapa niiasi, pari kolme potku ja kala irti. Vastaiskun ajoitus oli varmaan unohtunut jonnekin takavasemmalle. Hitto täällähän on kaloja, pakko olla koska amatöörinkin perhoon nykivät. Lopetimme kalastuksen Kellaalla tältä erää tähän. Jannella oli ollut myös ravistuksia. Vuorossa oli esittäytyminen isännillemme. Juhani kertoi loppupäivän ohjelman. Siirryimme Siikakoskelle. Vavat käteen, pikku tuumaustauko neuvoineen sillalla ja kalaan. Hetken päästä Janne väsytteli kalaa. Päätin mennä pohjoisrantaa ylös. Kahlailin koskessa ja kuinkas ollakaan, kivi kengän alla pyörähti ja ei kun melkein uimasilleen.  Onneksi oli liian pimeää kuvata, uimakuvat myöhemmin. Perho veteen ja kala kiinni heti. Taimen oli noin 45 cm. Koukku hellästi irti ja kala takaisin veteen. Pimeän vallattua, menimme Siikapirtille Janin kumppaneineen loihtiman huippuillallisen ääreen. Muuten oli hyvä ruoka, mutta annos oli liian suuri. Jokainen käytti omaa näkemystään mahansa tilavuudesta ja ainakin allekirjoittanut ahnehti taas tapojensa mukaan aivan liian paljon.

Aamu kaksi. Tukeva aamupala heti herättyä ja nokka kohti Konnevettä. Saavuttuamme Siikakoskelle, kuulimme riemun kiljahduksia Tean suusta. Taimen oli hyväksynyt tarjoilut ja päättänyt ruokailla. Hienoa! Seuraavana oli vuorossa Taikinainen. Kyselin neuvoja Petri ”eräspete” Korhoselta ja vastaus tuli, kuin apteekin hyllyltä. Kokeile skeitteriä vauhdilla viistättämällä. Musta sellainen oli hetkessä siimassani kiinni ja vielä kysyin voisiko tämä kelvata? Hän myhäilevään tyyliinsä vastasi näiden taimenten pitävän mustasta. Oikeassa oli Pete. Rajusti viistätettynä, kala hyväksyi perhon. Väsyttelyt, parit kuvat ja kala takaisin koskeen. Vinkkasin vielä perään, koetahan olla tarkempana seuraavalla kerralla. Takaisin Kellaalle. Nyt veneellä yli kosken niskalta ja perhoa veteen. Kalat olivat aktiivisia ja iskivät heti kiinni, mutta varmaan peruke oli jäänyt 5 cm liian lyhyeksi, koska kaikki irtosi melkein välittömästi. Perhon vaihto mustaan zonkkeriin, heitto ja taimen hyppäsi komeasti vedestä perho suussaan. Taas oli liian lyhyt peruke. Mitäs nyt tapahtuu? Kosken kuohunnan yli kuuluu hirmu huuto. Tea huuteli Jannella vähän alempana olevan kalan kiinni. Kelasin siimat rullalle ja juoksujalkaa apuun. Kala tuli kiltisti haaviin. Hieno, pulska taimen. Pikaisesti kuvaus ja vapautus, joka kylläkin meni juuri niin kuin kalastaja sanoi, mutta hivenen liian nopeasti. Janne nimittäin arveli taimenen hyppäävän välittömästi hänen käsistään.

Vielä kerran Siikakoskelle kokemaan muutamat tärpit mieheen ja se oli siinä. Näin luulin, mutta vielä mitä. Nyt ohjelmassa aivan älyttömän kokoisten T-bone steakien taisteleminen mahaan. Kiitokset taas kokeille. Tällaisen kalakeikan jälkeen voi paastota viikon helposti. Ateriat olivat parasta A-luokkaa. Lautasten tyhjennyttyä, saunan lämpöön kertailemaan tapahtumia ja kokemuksia. Vielä lopuksi pulahdus uimaan Siikakosken taimenten kauhuksi.

Nyt sitä tuli makeaa mahan täydeltä monessa mielessä, sekä meikäläiselle hauskoja uusia tuttavuuksia.

T:Ari Helminen